Päätin ulkomailta Suomeen palattuani, vielä uudestaan kokeilla juoksemista. Edellisvuoden kokemukset olivat mieluisia ja kuntoilu mielessä koin lajin mitä mainioimmaksi. Tavoitteeksi asetin jälleen HCR:n ja sen tulosten perusteella jälleen kerran mahdollisen osallistumisen täydelle matkalle elokuussa. Vuonna 2011 harjoittelin puolimaratonia varten 12vko. Olin löytänyt netistä jonkinlaisen ilmaisen harjoitusohjelman ja siinä oli tavoitteena 1h 25min alitus. Onnetykseni ollessa 1:42 päätin kuitenkin, että lähden 1h 30min tavoittein, joka sekään ei ollut kovin realistinen, sillä olinhan juossut edellisen kerran lenkkejä elokuun puolivälissä 2010. Harjoittelun tehostamiseksi päätin jättää "kuntosaliurani", joka keskittyi lähinnä ylävartalon harjoitteisiin kokonaan pois ohjelmasta.
Niinhän siinä kävi, että ajaksi tuli 1:32:XX ja olin todella yllättynyt tuloksesta ja kuinka "vaivattomasti" sen saavutin. Olin pitänyt aina eräänlaisena kovana rajana lenkkeilijälle 1h 30min rajaa ja olin enää reilu 2min päässä siitä. Totesin, että panostan kesän harjoitteluun kuten edellisenä vuotena, mutta otan yhden puolimaratonin ohjelmaan lisää ja sopivaksi ajankohdaksi valikoitui Paavo Nurmi Turussa. Harjoittelin nyt 5 kertaa per vko vain maratoni silmällä pitäen ja tavoitteena ennätys tottakai (ja 3:45h alitus ja mahdollinen 3:30 alitus). Kilometrivauhdit 3:30h loppuaikaan tähtäävään vaihtiin kuulostivat kohtuullisen haastavilta n. 5min/km.
Paavo Nurmi tuli ja lähdin helteeseen juoksemaan, sillä asenteella että kunhan maaliin päästää ja lähelle ennätystä mennään. Kaikki paikalla olleet varmasti tietävät, että ennätyskelistä ei sinä päivänä voitu puhua sanaakaan. Harjoitteluni ei ollut mitäänkään myöskään keskittynyt lyhyemmällä matkalle, mutta lisääntyneen harjoittelun uskoin auttavan jaksamaan. Lähdin matkaan rohkeasti, sillä reitti olisi kuulemma nopea. Sinä päivänä kaikki osui kyllä kohdelleen ja aikaa taittui 1:28:XX ja itselleni jotenkin mystinen 1:30h raja oli rikottu kertaheitolla kovassa helteessä. Todella tyytyväisenä palasin maraton harjoittelun pariin ja aloin pikku hiljaa uskomaan 3h 30 min alitukseen. Todekkaan, että tuolla puolikkaan ajalla sen pitäisiki onnistua, mutta täysimatka herätti ja herättää edelleen ihmeellisen paljon kunnioitusta ja pelkoa.
Tultaessa Helsinki City Marathoniin olin niin hyvin valmistautunut, kun vain sillä harjoittelulla mitä olin suorittanut pystyin olemaan. Ajaksi muodostui kiitettävä 3:23:XX ja maraton aikani alkoi mielestäni lähentelemään juosuaikoja. Olin kuitenkin henkisestä valmistautumisesta ja osin myös fyysisestä suorituksesta sen verran väsynyt, että päätin laittaa lenkkeilön jälleen hyllylle ainakin osittain. Juoksin syyskuun alussa yhden puolikaan lisää lenkkimielessä ja laitoin ilmoittautumisen Vantaan Maratoniin. Ajanjakso välillä HCM Vantaan Marathon oli harjoittelun osalta melko selkeä muistaakseni 6-9 harjoitusta, jotka kaikki olivat puolikkaan mittaisia ja yksi varsinainen juoksutapahtuma.
Vantaalle lähdin todella pelokkain miettein liikkeelle. Tiesin, että harjoittelu ei ollut riittävää ja maraton pelko oli ns. huipussaan. Lähdin kuitenkin reippaasti matkaan ja puolimatkassa olin 3:10-3:15 vauhdissa. Tätä en tosin tiennyt kun vasta jälkeen päin, sillä oma kelloni oli unohtunut kotiin, joka voidaan pitää aikamoisena poikkeuksena, sillä pyrin valmistautumaan kaikkeen mahdolliseen kilpailuihin lähtiessäni. Loppuajaksi muodostui väistämättömän notkahduksen myötä kuitenkin varsin tyydyttävä 3:17:XX, jonka arvoa en heti tajunnut. Olin toki tyytyväinen, mutta tällä hetkellä vielä tyytyväisempi tuohon aikaan. Kaikenlainen juoksemin loppui jälleen kuin taikaiskusta ja seuraavaksi laitoin juoksukengät jalkaan 9. tammikuuta 2012, jolloin kolmen tunnin projekti sai alkunsa...
Niinhän siinä kävi, että ajaksi tuli 1:32:XX ja olin todella yllättynyt tuloksesta ja kuinka "vaivattomasti" sen saavutin. Olin pitänyt aina eräänlaisena kovana rajana lenkkeilijälle 1h 30min rajaa ja olin enää reilu 2min päässä siitä. Totesin, että panostan kesän harjoitteluun kuten edellisenä vuotena, mutta otan yhden puolimaratonin ohjelmaan lisää ja sopivaksi ajankohdaksi valikoitui Paavo Nurmi Turussa. Harjoittelin nyt 5 kertaa per vko vain maratoni silmällä pitäen ja tavoitteena ennätys tottakai (ja 3:45h alitus ja mahdollinen 3:30 alitus). Kilometrivauhdit 3:30h loppuaikaan tähtäävään vaihtiin kuulostivat kohtuullisen haastavilta n. 5min/km.
Paavo Nurmi tuli ja lähdin helteeseen juoksemaan, sillä asenteella että kunhan maaliin päästää ja lähelle ennätystä mennään. Kaikki paikalla olleet varmasti tietävät, että ennätyskelistä ei sinä päivänä voitu puhua sanaakaan. Harjoitteluni ei ollut mitäänkään myöskään keskittynyt lyhyemmällä matkalle, mutta lisääntyneen harjoittelun uskoin auttavan jaksamaan. Lähdin matkaan rohkeasti, sillä reitti olisi kuulemma nopea. Sinä päivänä kaikki osui kyllä kohdelleen ja aikaa taittui 1:28:XX ja itselleni jotenkin mystinen 1:30h raja oli rikottu kertaheitolla kovassa helteessä. Todella tyytyväisenä palasin maraton harjoittelun pariin ja aloin pikku hiljaa uskomaan 3h 30 min alitukseen. Todekkaan, että tuolla puolikkaan ajalla sen pitäisiki onnistua, mutta täysimatka herätti ja herättää edelleen ihmeellisen paljon kunnioitusta ja pelkoa.
Tultaessa Helsinki City Marathoniin olin niin hyvin valmistautunut, kun vain sillä harjoittelulla mitä olin suorittanut pystyin olemaan. Ajaksi muodostui kiitettävä 3:23:XX ja maraton aikani alkoi mielestäni lähentelemään juosuaikoja. Olin kuitenkin henkisestä valmistautumisesta ja osin myös fyysisestä suorituksesta sen verran väsynyt, että päätin laittaa lenkkeilön jälleen hyllylle ainakin osittain. Juoksin syyskuun alussa yhden puolikaan lisää lenkkimielessä ja laitoin ilmoittautumisen Vantaan Maratoniin. Ajanjakso välillä HCM Vantaan Marathon oli harjoittelun osalta melko selkeä muistaakseni 6-9 harjoitusta, jotka kaikki olivat puolikkaan mittaisia ja yksi varsinainen juoksutapahtuma.
Vantaalle lähdin todella pelokkain miettein liikkeelle. Tiesin, että harjoittelu ei ollut riittävää ja maraton pelko oli ns. huipussaan. Lähdin kuitenkin reippaasti matkaan ja puolimatkassa olin 3:10-3:15 vauhdissa. Tätä en tosin tiennyt kun vasta jälkeen päin, sillä oma kelloni oli unohtunut kotiin, joka voidaan pitää aikamoisena poikkeuksena, sillä pyrin valmistautumaan kaikkeen mahdolliseen kilpailuihin lähtiessäni. Loppuajaksi muodostui väistämättömän notkahduksen myötä kuitenkin varsin tyydyttävä 3:17:XX, jonka arvoa en heti tajunnut. Olin toki tyytyväinen, mutta tällä hetkellä vielä tyytyväisempi tuohon aikaan. Kaikenlainen juoksemin loppui jälleen kuin taikaiskusta ja seuraavaksi laitoin juoksukengät jalkaan 9. tammikuuta 2012, jolloin kolmen tunnin projekti sai alkunsa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti